Vesisiippa

Tieteellinen nimi: Myotis daubentonii

Detektoritaaju
us: Parhaiten noin 45 kHz taajuudella

Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen


Vesisiipan tapaa nimensä mukaisesti usein lentämässä järven tai muun vesistön pintaa hipoen. Vesisiippa saalistelee taitavasti pääasiassa surviaissääskiä veden tuntumasta. Vesisiipan turkki on ruskea ja vatsapuoli on harmahtava. Pohjanlepakosta vesisiipan ja muutkin siipat erottaa esimerkiksi korvien avulla. Siipppalajeilla korvat ja korvankansi (korvan tyvellä oleva ihokappale) ovat pitkulaiset, pohjanlepakolla pyöreähköt. Detektorilla vesisiippa kuulostaa rätisevämmältä kuin pohjanlepakko, rytmi on paljon nopeampi ja äänen taajuus korkeampi. Siippalajit kuuluvat detektorilla parhaiten noin 45 kHz taajuudella. Vesisiippa viettää päivää usein puunkolossa, missä voi olla usean kymmenen naaraan muodostama lisääntymisyhdyskunta. Piiloiksi kelpaavat myös siltojen rakenteet ja lepakonpöntöt. Talvella vesisiippa viihtyy kosteissa luolissa useiden lajitovereiden seurassa. Vesisiippaa tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa.




Spektrogrammikuvat: Harry Lehto