Levinneisyys: Erittäin harvalukuinen vierailija maan eteläosissa. Lajin lisääntymisestä Suomessa ei havaintoja

Vaivaislepakko on Suomessa hyvin harvalukuinen vierailija, josta on 2000-luvun aikana tehty muutamia havaintoja aivan maan eteläosista sekä Ahvenanmaalta (ensimmäinen havainto vuodelta 2002). Pohjois-Euroopassa vaivaislepakon äänet menevät osin päällekkäin alueella yleisemmän pikkulepakon kanssa, minkä vuoksi lajin määrityksessä on syytä olla huolellinen. Keski- ja Länsi-Euroopassa vaivaislepakko on yksi runsaslukuisimmista lepakkolajeista, johon myös lajin englanninkielinen nimi (common pipistrelle) viittaa. Itämerellä lajia tavataan paikoitellen vielä mm. Latviassa ja Liettuassa sekä Etelä-Ruotsissa. Siirryttäessä tästä pohjoiseen vaivaislepakko kuitenkin harvinaistuu ja Suomessa lajista on tehty enää yksittäisiä havaintoja. Keski-Euroopassa vaivaislepakkoa tavataan hyvin erilaisissa elinympäristöissä valoisista lehtimetsistä kaupunkien puistoihin ja puutarhoihin.

Äänenkäytöltään vaivaislepakon pulssit muistuttavat selkeästi pikkulepakkoa, mutta ovat kuitenkin hieman tätä korkeampia. Yleensä vaivaislepakon pulssien taajuudet painottuvat 44–48 kHz alueelle, joilla laji myös maastossa kuuluu voimakkaimpana. Lajin erottaminen pikkulepakosta voi kuitenkin olla melko hankalaa, minkä vuoksi potentiaaliset vaivaislepakkohavainnot tulisi aina pyrkiä dokumentoimaan esimerkiksi äänittämällä.

Teksti: Asko Ijäs