Ruotsinkielinen nimi: Sydpipistrell Tieteellinen
nimi: Pipistrellus pipistrellus Levinneisyys:
Erittäin harvalukuinen vierailija maan eteläosissa. Lajin lisääntymisestä
Suomessa ei havaintoja Detektoritaajuus:
n. 44–48 kHz.
Uhanalaisuusluokitus: Maailmanlaajuisesti elinvoimainen
Vaivaislepakko on Suomessa hyvin harvalukuinen vierailija,
josta on 2000-luvun aikana tehty muutamia havaintoja aivan maan eteläosista
sekä Ahvenanmaalta (ensimmäinen havainto vuodelta 2002). Pohjois-Euroopassa
vaivaislepakon äänet menevät osin päällekkäin alueella yleisemmän pikkulepakon
kanssa, minkä vuoksi lajin määrityksessä on syytä olla huolellinen. Keski- ja
Länsi-Euroopassa vaivaislepakko on yksi runsaslukuisimmista lepakkolajeista,
johon myös lajin englanninkielinen nimi (common pipistrelle) viittaa. Itämerellä
lajia tavataan paikoitellen vielä mm. Latviassa ja Liettuassa sekä
Etelä-Ruotsissa. Siirryttäessä tästä pohjoiseen vaivaislepakko kuitenkin
harvinaistuu ja Suomessa lajista on tehty enää yksittäisiä havaintoja.
Keski-Euroopassa vaivaislepakkoa tavataan hyvin erilaisissa elinympäristöissä
valoisista lehtimetsistä kaupunkien puistoihin ja puutarhoihin.
Äänenkäytöltään vaivaislepakon pulssit muistuttavat selkeästi
pikkulepakkoa, mutta ovat kuitenkin hieman tätä korkeampia. Yleensä
vaivaislepakon pulssien taajuudet painottuvat 44–48 kHz alueelle, joilla laji
myös maastossa kuuluu voimakkaimpana. Lajin erottaminen pikkulepakosta voi
kuitenkin olla melko hankalaa, minkä vuoksi potentiaaliset
vaivaislepakkohavainnot tulisi aina pyrkiä dokumentoimaan esimerkiksi äänittämällä.
Teksti: Asko Ijäs
| Vaivaislepakon sosiaalisia ääniä
Spektrogrammikuvat: Harry Lehto |
|