Pohjanlepakko


Tieteellinen nimi: Eptesicus nilssonii 

Levinneisyys: Tavataan koko maassa. Pohjoisessa harvalukuinen.

Elinympäristö: Avarat maisemat, pihat, teiden varret. Jopa kaupungeissa. Lentää melko korkealla, n. 5-10 metrissä.

Detektoritaajuus: n. 28 kHz. Ääni "maiskahtava"

Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen


Pohjanlepakko on maamme yleisin ja laajimmalle levinnyt lepakkolaji. Sen voi tavata miltei koko Suomesta, tosin Lapista havaintoja tulee harvakseltaan. Pohjanlepakko on perusväriltään tumma – naama ja lenninräpylät ovat ruskeanmustia ja turkkikin mustanpuhuva. Selän karvojen kärjet ovat kullankeltaiset, ja kaulalla on kellertävä alue.

Pohjanlepakko on vahva lentäjä, joka suosii melko avaria maisemia. Se ei yleensä puikkelehdi lehvästössä vaan lentelee mieluusti pihoissa tai teiden varsilla, jopa kaupunkimaisemassa katulampun valossa. Pohjanlepakko lentää melko korkealla, 5 – 10 metrin korkeudessa. Detektorilla havainnoitaessa lajin kaikuluotausääni kuulostaa maiskuttavalta ja kuuluu parhaiten noin 28 kHz taajuudella. Päiväpiilokseen pohjanlepakko kelpuuttaa erityisesti rakennukset. Talvea se viettää usein yksin tai muutaman lajitoverin seurassa varsin viileissä oloissa kellarissa tai muussa sopivassa paikassa.


Pohjanlepakko, heterodyne 30 kHz, Turku (Harry Lehto)

Analook: Asko Ijäs

Normaali pulssi ja pitkä pulssi

Kaksi pohjanlepakkoa

Spektrogrammikuvat: Harry Lehto