Kimolepakko

Tieteellinen nimi: Vespertilio murinus

Uhanalaisuusluokitus: Maailmanlaajuisesti elinvoimainen


Kimolepakko kuuluu isolepakon tapaan matalataajuuksisiin lepakkolajeihin, jonka äänet kuuluvat parhaiten 20–25 kHz alueella. Detektorilla kimolepakon voi sekoittaa myös Suomessa yleiseen pohjanlepakkoon, johon verrattuna kimolepakon äänet ovat matalampia ja ne toistuvat hitaammin.

Kimolepakosta on olemassa yksi havainto lisääntymisyhdyskunnasta Tampereella 1900-luvun alusta. Tämän jälkeen lisääntymisyhdyskuntia tai selkeästi lisääntyviä yksilöitä (esimerkiksi imettävä naaras) ei ole Suomesta löydetty. Kimolepakko havaitaan nykyisin erityisesti Suomenlahden rannikolla ja Lounais-Suomessa, jossa laji on säännöllinen, lähes jokavuotinen vieras. Kimolepakon havaintomäärät ovat Suomessa kuitenkin yleensä hyvin pieniä. Kimolepakko lisääntyy nykyisin jo yleisesti mm. Virossa sekä Etelä-Ruotsissa ja osa Suomesta tehdyistä havainnoista saattaa koskea em. alueilta peräisin olevia harhailijoita. Kimolepakko on mm. iso- ja pikkulepakon tapaan pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii pääosin Keski- ja Länsi-Euroopassa. Esimerkiksi Viron rannikolla havaitaan säännöllisesti aktiivista kimolepakkomuuttoa lepakoiden suunnatessa Itämeren rannikkoa seuraillen etelään. Suomen havainnotkin voivat olla seurausta lajin muuttokäyttäytymisestä.

Kimolepakon yleisväritys on tumma, selässä on hopeanharmaata. Korvat ovat leveät ja niiden taaempi alareuna yltää lähes suupieliin asti. Usein nuoret pohjanlepakot ovat väriltään kimolepakkomaisia, joten kannattaa katsoa tarkasti eläimen korvissa olevia rakenteellisia tuntomerkkejä lajinmääritystä tehdessä.

Teksti: Asko Ijäs