Lepakkobongaus 2016

Lepakkobongaus järjestetään SLTY:n toimesta heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, 29-31.7. Lepakkobongaukseen voi osallistua kuka tahansa lepakoista kiinnostunut vaikka oman kesämökin pihalta. Tarkoitus on tunnin ajan havainnoida lepakoita joko detektorin avulla tai silmämääräisesti ja tunnistaa niin tarkasti kuin omat taidot riittävät. Tulokset kerätään nettilomakkeella (tässä) ja ilmoitetaan tapahtuman jälkeen SLTY:n nettisivuilla.

Tulokset

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys (SLTY) ry järjesti 29.–31. heinäkuuta järjestyksessään kuudennen Lepakkobongauksen. Tapahtuman ideana oli havainnoida lepakoita tunnin ajan vapaavalintaisessa paikassa joko silmämääräisesti tai lepakkodetektoria apuna käyttäen. Matalan kynnyksen tapahtumaan voi osallistua kuka tahansa lepakoista kiinnostunut, erityisasiantuntemusta ei tarvita. Lepakkobongaushavainnot ovat aiemmin keskittyneet maamme eteläosiin, joten tänä vuonna toivottiin havaintoja erityisesti pohjoisesta. Myös BatLife Europen ”Vuoden lepakoksi” nimeämästä isolepakosta toivottiin havaintoja.

Tänä vuonna SLTY:lle ilmoitettiin toiseksi eniten bongausvastauksia vuoden 2014 huippuvuoden jälkeen: yhteensä 303. Lepakkobongaus onkin selvästi kasvattanut suosiotaan parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Eniten havaintoja saatiin perjantaina 29.7 klo 23 alkavalta tunnilta (76 havaintoa). Sama kellonaika näytti olevan suosituin bongausaika myös muina iltoina (yht. 169 havaintoa) (Kuva 1.).

Kuva 1. Lepakkobongaushavaintojen ajallinen jakauma. Eniten havaintoja saatiin klo 23.00 alkavalta tunnilta kaikkina iltoina. Perjantai oli suosituin havainnointipäivä.


Eniten havaittiin lajilleen määrittämättömiä lepakoita (179 kpl), lajilleen määritettiin eniten pohjanlepakoita (97) ja vesisiippoja (40). Olipa jokunen viiksisiippa ja isoviiksisiippakin määritetty lajilleen. Harvalukuisemmista lajeista, lampisiipasta, pikkulepakosta ja kimolepakosta, saatiin yhdet havainnot. (Kuva 2.). Kimolepakko havaittiin detektorilla Suonenjoelta, pikkulepakko Kurikasta ja lampisiippa Imatralta. Sen sijaan  ”Vuoden lepakko” isolepakko ei tarttunut bongareiden detektoreihin tänä vuonna.
Kuva 2. Havaitutlepakkolajit. Eniten havaintoja tehtiin määrittämättömistä lepakoista.Pohjanlepakko oli runsain lajilleen määritetty lepakko.

Suurin osa havainnoista tehtiin joko näköhavaintoina tai detektoria apuna käyttäen. Pohjanlepakkohavainnoista 4/5 oli detektorilla havaittuja, kun taas reilu puolet vesisiippahavainnoista oli tehty silmämääräisesti (Kuva 3.). Vesisiipan tunnusomaista lentoa veden pinnassa onkin helppo seurata ilman apuvälineitä, kun taas korkealla lentävän pohjanlepakon voi sekoittaa muihin lepakkolajeihin ilman asianmukaista laitetta.

Kuva 3. Lepakkobongauksessa käytetyt lepakoiden havainnointimenetelmät. Detektorihavainnot ja näköhavainnot olivat pääasialliset bongausmenetelmät.


Bongaushavainnot keskittyvät edelleen Etelä-Suomeen: pääkaupunkiseudun ja Turun alueella on kartalla havaittavissa selvät tihentymät. Ilahduttavasti myös Keski-Suomesta saatiin runsaasti bongaustuloksia. Pohjoisesta saatiin enemmän havaintoja kuin edellisinä vuosina; Lapin läänin alueelta tuli kolme bongaushavaintoa, pohjoisin Kolarista ja pari muuta Rovaniemeltä.

Kuva 4. Bongauspaikat. Havainnot painottivat edelleen Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta ilahduttavasti havaintoja saatiin myös pohjoisempaa, Kolarista sakka.

 

Kiitos kaikille lepakkobongaukseen osallistuneille! Kaikkien bongaajien kesken arvottiin Susu Rytteri Art Jewelleryn valmistamat lepakkokorvakorut. Arvonnan voitti Taina S. Mikkelistä. Ottaisitko yhteyttä osoitteeseen puheenjohtaja@lepakko.fi.