SLTY antaa kannanottoja ja lausuntoja lepakoiden suojelua koskevissa
kysymyksissä, esimerkiksi maankäyttöön liittyen. Lisätietoja saat
lausuntovastaava Timo Metsäseltä, lausunnot(a)lepakko.fi
Lepakot Suomen lainsäädännössä
Teksti: Matti Osara/YM Lepakkoseminaari 6.3.2001 Helsingissä
Päivitys: Ulla-Maija Liukko/ SYKE 3.6.2009
Luonnonsuojelulakia (1096/1996) sovelletaan 37 §:n mukaan Suomessa luonnonvaraisesti esiintyviin eläinlajeihin, jotka eivät ole metsästyslain (615/93) 5 §:n tarkoittamia riistaeläimiä tai rauhoittamattomia eläimiä. Siten kaikki meillä luonnonvaraisesti tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan rauhoitettuja. Luonnonsuojeluasetuksessa (913/2005) ei ole luetteloa rauhoitetuista nisäkäslajeista. Rauhoitus on automaattinen ja koskee kaikkia Suomessa luonnonvaraisesti esiintyviä ja satunnaisiakin lajeja. Lepakot ovat olleet rauhoitettuja Suomessa vuodesta 1923 lähtien.
Lepakkolajeja koskevat luonnonsuojelulain 39 §:n rauhoitussäännökset, ja kiellettyä on lajeihin kuuluvan yksilön:
| tahallinen tappaminen ja pyydystäminen |
| tahallinen vahingoittaminen |
| tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron aikana tärkeillä paikoilla |
Ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella (913/2005, 22 § liite 4) erityistä suojelua vaativaksi lajiksi, jonka suojelemiseksi voidaan tehdä ohjelma. Lisäksi sen esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty alueellisen ympäristökeskuksen tekemän esiintymispaikan rajauspäätöksen jälkeen.
Koska kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin, luonnonsuojelulain 49 §:n kiellot koskevat niitä. Kiellettyä on:
| lisääntymis-ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen |
| lepakoitten hallussapito |
| kuljetus |
| myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi |
Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan 39 §:n rauhoitussäännöksistä ja 49 §:n kielloista voidaan poiketa vain luontodirektiivin artiklassa 16(1) mainituin perustein. Luvan haltuunottoon ja hallussapitoon voi myöntää alueellinen ympäristökeskus.
Ahvenanmaan maakuntalain (82/1998) 14 §:n mukaan ovat kaikki muut paitsi metsästyslain mukaiset nisäkkäät rauhoitettuja.
Suomi on saattanut voimaan Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelusta tehdyn yleissopimuksen, Bernin sopimuksen, asetuksella (228/1986, Suomen säädöskokoelman sopimussarja 29/1986). Kaikki meillä tavattavat lepakkolajit kuuluvat sopimuksen liitteeseen II.
Suomi on myös saattanut voimaan muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelua koskevan yleissopimuksen, Bonnin sopimuksen, asetuksella (Suomen säädöskokoelman sopimussarja 62/1988). Lepakot kuuluvat tämän sopimuksen liitteeseen I, jossa on lueteltu erittäin uhanalaiset muuttavat lajit. Näiden lajien levinneisyysalueella sijaitsevat valtiot voivat tehdä alueellisia sopimuksia niiden elinympäristöjen suojelemiseksi ja lajien muuttoa ja säilymistä vaarantavien tekijöiden vähentämiseksi.
Euroopan lepakoiden suojelusta tehtiin sopimus Lontoossa 1991 (EUROBATS). Suomi päätti liittyä sopimukseen ja se saatettiin voimaan 20.10.1999 asetuksella (943/1999, Suomen säädöskokoelman sopimussarja 104/1999).