Harrastus

Lepakoiden havainnoinnista saat uutta iloa luontoharrastukseesi. Alkuun pääsee vähällä – kannattaa valvoa auringonlaskun yli ja valita hyvä paikka, vaikka järven ranta. Paljain silmin tarkkailemalla saa tuntumaa lepakoiden lentotyyliin.

(Samma på svenska här)

Detektorihavainnointi

Tarkemmin lepakoiden elämään voi perehtyä kuuntelemalla niiden kaikuluotausääniä ultraäänidetektorilla eli yliääni-ilmaisimella, joka muuntaa äänet ihmiskorvalle sopivan mataliksi. Detektorin käyttöä oppii esimerkiksi Lepakkotieteellisen yhdistyksen kursseilla.

SLTY ry:llä on kaksi jäsenille lainattavaa detektoria. Detektorin laina-aika on viikko, jos muita lainaajia on jonossa. Näin mahdollisimman moni saa mahdollisuuden kokeilla lepakoiden kuuntelua. Detektorien lainaamisesta ei peritä vuokraa, vaan 20 euron pantti, jonka saa takaisin palautuksen yhteydessä.  Toinen detektori on Helsingissä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa (yhteyshenkilö: Eeva-Maria Kyheröinen) ja toinen Turun yliopistossa (yhteyshenkilö: Ville Vasko).

Tästä voit ladata Eeva-Maria Kyheröisen kokoaman listan Suomen lepakoiden äänistä detektorin avulla kuultuna: Suomen lepakoiden äänet.


Kirjaa havainnot

Lepakkohavainnot kannattaa aina kirjata ja ne voi ilmoittaa Suomen Lajitietokeskukseen www.laji.fi. Lepakoiden havainnoiminen kartuttaa arvokasta tietoa lajiemme levinneisyyksistä ja runsauksista.

Kun harrastus innostaa enemmän, voi lepakoita havainnoida systemaattisesti vaikka kotiseudullaan mahdollisimman kattavasti. Hauska projekti on myös lähiseutujen vesistöjen äärellä havainnointi vesisiipan löytämiseksi. 


Lepakkoseuranta

Lepakoiden seuranta tarkoittaa tässä sitä, että etsit maastosta sopivan vakioreitin, jonka voit kulkea useamman kerran lepakoiden aktiivikauden aikana. Tarkempia tietoja löydät seuraavasta tietopaketistaLepakkoseurannat_ohjeet_2012.pdf.

Havainnot kirjataan erityiseen tarkoitusta varten luotuun lomakkeeseen: Lepakkoseurantalomake_2012.xlsx.


Etsi päiväpiiloja 

Lepakoiden päiväpiiloja voi etsiä rakennusten ullakoilta, ulkorakennuksista, kolopuista, silloista ja monesta muustakin paikasta. Jos lepakoita löytyy, voi niistä ottaa kuvan määrittämistä varten. Lepakoiden käsittely on luvanvaraista, joten lajia ei aina voi määrittää. Rakennuksissa majailevista lepakoista löydät tietoa täältä: Lepakot rakennuksissa.


Pönttö puuhun? 

Lepakoita vaivaa asuntopula samoin kuin kolopesijälintuja. Uusia päiväpiiloja voi tarjota viemällä maastoon pönttöjä. Niitä voi nikkaroida itse tai ostaa sahanjauho-betoniseoksesta tehtyjä, pitkäikäisiä lepakkopönttöjä. Pönttö kannattaa ripustaa avoimelle ja lämpimälle paikalle. Lisää tietoa pöntöistä Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta sekä Linnunpöntöstä


Löytyykö lepakoita talvella?

Talvella kannattaa tarkistaa lähitienoon kellarit ja luolat. Lepakoiden talvehtimisesta tiedetään vielä varsin vähän, joten havainnot horrostamispaikoista ovat erittäin kiinnostavia. Lepakoiden käyttämät talvehtimispaikat kannattaa tarkistaa vuosittain, jolloin kertyy pidempiaikaista aineistoa. Havainnot voi kirjata yllämainittuihin tietokantoihin [linkit]. Horrostavia lepakoita ei pidä häiritä, ja laskenta ja lajinmääritys pitää tehdä mahdollisimman nopeasti ja eläinten pitkäaikaista valaisemista välttäen. 


Lepakoiden talvipiilon kunnostaminen

Tiedätkö kellarin tai muun paikan, jossa talvehtii lepakoita? Häirinnän estämiseksi ja olosuhteiden vakaina pitämiseksi voi vaikkapa kellarin lahonneen oven kunnostaa ja lukita talveksi.